Sukuromaani Saaren Maria kertoo pohjalaisen pariskunnan tarinan 1900-luvun alkupuoliskolta. Maria ja Elias aloittavat yhteistä taivaltaan varovasti. He asuvat samalla kylällä ja laulavat molemmat kirkkokuorossa. Kerran Elias saattaa Marian kuoroharjoituksista kotiin, mutta sen jälkeen hän jää pariksi vuodeksi odottamaan Marian ja omaakin aikuistumista. Sitten on tiiviimpää tutustumisen aikaa, kunnes Elias pitkien pohdintojen jälkeen lähtee pariksi vuodeksi Amerikkaan. Pari on salakihloissa tämän ajan ja virallisesti kihlautuu heti paluun jälkeen ja avioituukin pian. Salakihloista tietää vain Marian äiti Katariina, joka on kovasti tyytyväinen Eliaksen ja Marian yhdessäolosta.

Amerikassa Elias näkee paljon uutta ja ihmeellistä. Ruoka ja kulkuneuvot muunmuassa ovat erilaisia kuin kotimaassa. Tuliaisiksi Elias tuokin polkupyörät itselleen ja Marialle sekä auton pienoismallin pikkuveljelleen. Nämä aiheuttavat kotikylällä ihmetystä.

Paluun jälkeen jatkuu työnteko kotitilalla. Perheen kasvaessa oma koti alkaa houkutella ja Maria ja Elias ostavatkin lähistöltä pienen tilan. Tässä suurena apuna ovat Katariina, joka maksaa tilan sekä Eliaksen isä Juho, joka antaa maata pienen tilan lisäelannoksi. Perhe ottaa sukunimekseen Vuoriseksi ja tilaakin aletaan kutsua samalla nimellä. Siellä alkaa kovan työnteon aika ja samalla perhe kasvaa. Kaikkiaan he saavat kymmenen lasta: Eino, Elma, Tauno, pikku Maria eli Maiju, Toivo, Esko, Erkki, Laina, Aino ja Rauha, josta kaksi kuitenkin kuolee pienenä. Kansalaissodan aikaan perhettä koettelee Eliaksen joutuminen vangiksi aseista kieltäytymisen vuoksi. Naapureiden, sukulaisten ja muiden kyläläisten avulla Maria selviytyy pitkästä yksinäisyyden ajasta ja työtaakastaan. Eliakselle on onnea ja Jumalan johdatusta, sillä hän pääsee vankileirin sijaan maatilalle työntekoon. Tilan isäntäväki on uskovia, kuten Eliaskin ja kohtelee Eliasta uskonveljenä ja työntekijänä, eikä vankina.

Seuraavina koettelemuksina ovat kahden lapsen kuolemat pienenä. Kuopus Rauha saa nimensäkin sen mukaan, että "rauhaan sinä kuitenkin menet". Tämä on Marialle kova paikka ja sen jälkeen hän ei ole enää valmis saamaan lisää lapsia.

Alkaa Vuorisen mäellä tasainen ja helppo aika. Lapset kasvavat ja sen myötä helpottuu vanhempien työtaakka, säät suosivat viljelystä, eikä tule vastoinkäymisiä. Tämä tasainen aika päättyy talvisodan aikaan. Perheen pojista kolme joutuu sotaan ja jatkosodan aikana neljäskin. Isä-Eliakselle jää yksinään suuri työtaakka, jota helpottavat pojat loma-aikoinaan ja muulloin tyttäret, eniten Laina. Raskaasta sotimisesta lomalle tultua poikia lähes aina odottavat kotitilan työt. Toki lepoonkin pyritään jättämään aikaa. Pitkään perhe on onnellinen, ettei yksikään pojista edes haavoitu. Loppuvaiheessa sotaa veljeksistä nuorin, Erkki kuitenkin kaatuu. Sodan päätyttyä lapset alkavat perustaa omia perheitä ja Tauno ottaa tilan hoitoonsa. Marialle ja Eliakselle alkavat rauhallisemmat ajat uudessa syytinkitalossaan. Tätä aikaa ei kuitenkaan pitkään kestä, kun ensin Elias kuolee äkillisesti ja muutamaa vuotta myöhemmin Maria.

 

Kirja antaa hyvän kuvan pientilallisten elämästä 1900-luvun alkupuoliskolla, kertoo hieman myös amerikansiirtolaisuudesta ja perheen hengellisestä elämästä,. Ehkä eniten itseäni kosketti Eliaksen vangiksi joutuminen ja Marian jääminen yksin tilan töiden ja pienten lasten kanssa. Toisen maailmansodan aika oli perheelle myös kovaa aikaa. Pojat joutuivat lomillaan aina tilan töihin ja tyttäristä erityisesti Laina joutui paljon tekemään miesten töitä.