Lukuhaasteen toisena kirjana luin todella koskettavan kirjan Jäähyväiset Einolle. Kirja kertoo pienestä Eino-pojasta, joka saa 3,5-vuotiaana aivoverenvuodon ja kuolee siihen. Tämä laittoi pohtimaan, mitä jos omallakin pienellä pojalla on aivoissa samanlainen vika, joka aiheuttaa aivoverenvuodon jossain vaiheessa. Joka kerta lukiessa tuli tarve ottaa poika syliin ja usein lukemisen lopetettua kävinkin silittelemässä nukkuvaa poikaa. Eihän tämä tietysti todennäköistä ole, mutta muutenkin voi tapahtua mitä tahansa koska tahansa. Äitinä ei tietysti voi ajatellakaan mitään kamalampaa kuin jos omille lapsille sattuisi jotain. Tämä kirja avasi hyvin äidin moninaisia ajatuksia tällaisessa tilanteessa.

Tiesin lukemista aloittaessani Einon lopuksi kuolevan, sillä olin lukenut perheeseen liittyvän lehtijutun (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005010252.html) aiemmin. Siksi tuntuivat pahalta kohdat, joissa sairastumisen alkuvaiheessa perheelle tuli muutamaan otteeseen hyviä uutisia, joiden jälkeen uskottiin Einon vielä toipuvan taatan kalakaveriksi. Lopulta todettiin, ettei Einolla ole toipumismahdollisuuksia. Sen myötä vähitellen nesteytystä ja ravintoa vähennettiin ja Eino kulki kohti kuolemaa. Einolle siis annettiin lupa kuolla, kun muuten hän olisi saattanut elää koneiden varassa pitkäänkin. Jälkeenpäin ajatellen Einon tapauksessa eutanasia olisi voinut olla oikea ratkaisu, sillä silloin kuolema olisi armahtanut pienen kärsivän pojan nopeammin. Vanhemmat ovatkin myöhemmin olleet ajamassa eutanasian laillistamista.

Einon viimeisenä elinpäivänä äiti puhui ystävänsä kanssa ja kumpikin aavisteli Einon kuolevan seuraavana yönä. Niin kävikin ja yollä vanhempien palatessa kotiin siellä olleet isovanhemmatkin aavistivat Einon kuolleen. Jotenkin tämä oli itselleni koskettavimpia kohtia kirjassa, kun vanhemmat kertoivat Einon kuolemasta isovanhemmille. Eino itse oli ennen sairatumistaan todennut moneen otteeseen eri yhteyksissä, että "Minä olen pieni Eino-poika." ja myöskin kerran tämän lisäksi, että "En minä mene kouluun, minä olen pieni Eino-poika." Miten oikeassa hän olikaan. Eino jäi pieneksi pojaksi, mutta sitä emme tiedä, aavistiko hän jotenkin kuolevansa.