Sain luetuksi ensimmäisen kirjan Helmet-lukuhaasteeseen. Vauvan nukahtamista valvoessa enimmäkseen tuli luettua, mutta välillä löytyi muutenkin aikaa. Kirjastokissa olikin oikein mukava lukemisen aloitus tauon jälkeen. Kirja kertoo Dewey-kissasta, joka kylmänä talviaamuna löytyy iowalaisen Spencerin pikkukaupungin kirjaston palautusluukusta. Lisäksi kirjassa käytiin läpi kirjan kirjoittaneen kirjastonjohtaja Vicki Myronin elämäntarinaa.

Kissa jäi kirjastoon asumaan sekä viihdyttämään kirjaston asiakkaita ja henkilökuntaa. Lukiessa tutuksi tulivat Deweyn suosikkiasiat, kuten laatikoissa ja asiakkaiden sylissä nukkuminen, vasemmalla olkapäällä (aina nimenomaan vasemmalla) loikoilu, kirjakärryssä matkustaminen, kumilenkkien syöminen sekä kattolampuissa kiipeily. Inhokkiasioita taas olivat eläinlääkärikäynnit. Deweyn elämä ja kirjastossa työskentely kesti lähes kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana se ehti tavata lepakon, karata muutamaksi päiväksi, ystävystyä monien lasten ja aikuisten kanssa, osallistua moneen kokoukseen ja satutuntiin, esiintyä lukemattomissa lehtijutuissa sekä paljon muuta. Erityisesti mieleeni jäi ystävystyminen vaikeasti vammaisen Crystal-tytön kanssa. Joka viikko erityisluokan vieraillessa kirjastossa Dewey meni Crystalin syliin. Muuten ilmeetön tyttö osoitti ihastuksensa kissaan loistavilla silmillä ja kiljaisuilla.

Uskomaton oli tarina tokiolaisesta kuvausryhmästä. He matkustivat ensin lentokoneella ja lopun 3,5 tuntia autolla maissipeltojen halki kuvaamaan Deweytä japanilaiseen kissaohjelmaan. He komensivat kissan tekemään monia asioita, kuten pujottelemaan kirjojen välissä, tapasivat kaukaa kissaa tapaamaan tulleen perheen ja kuvasivat Deweytä pikkutytön kanssa laiskanlinnassa sekä kirjakärryssä matkustamassa. Aikanaan valmis ohjelma saapui DVD:nä kirjastoon ja sen katsomiseksi järjestettiin yleisötilaisuus. Lopputulos oli jokseenkin hämmästyttävä, sillä puolentoista minuutin pätkä ohjelmassa sisälsi lähinnä kissan istumista eri paikoissa.

Kissa kirjastossa herätti tietysti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Suurin osa kaupunkilaisista otti kissan omakseen ja sitä tultiin katsomaan todella kaukaakin. Vastustustakin tietysti esiintyi, sillä kaikkien mielestä kissa ei kirjastoon kuulu. Joku lapsi oli niin kissapelkoinen, että Dewey täytyi kirjastokäyntien ajaksi sulkea oven taa, mutta hänkin lopulta voitti kissapelkonsa. Toiset taas olivat huolissaan allergioista tai muista seikoista.

Kirja antoi todella hyvän kuvan kirjastokissan elämästä. Spenceriä lähialueineen ja kirjoittajan elämäntarinaa käytiin läpi myös melko paljon. Välillä mietin, oliko se kaikki tarpeellista vai olisiko enemmän voinut keskittyä vain kissaan. Toisaalta nämä asiat antoivat tarinalle hyvän taustan ja paljon mielenkiintoista tietoa. Kaiken kaikkiaan kirja oli todella mukava ja mielenkiintoinen.